Maanantain megafoni #3

Maanantain megafoni #3
Unelmointi on sallittua – ja tärkeää

Kun katsotaan kentän laidoilta pienimpiä pelaajia, heidän silmissään näkyy jotain erityistä. Intoa, vilpitöntä iloa – ja usein myös unelmia. Joku kuvittelee olevansa maailman paras maalivahti, toinen harjoittelee vaparia kuin olisi juuri ratkaisemassa MM-finaalia. Ja hyvä niin. Unelmat ovat kipinä, joka saa meidät yrittämään, harjoittelemaan ja jaksamaan silloinkin, kun sade piiskaa tai treenit eivät kulje.

Moni ajattelee, että unelmointi kuuluu vain lapsille. Mutta miksi? Unelmilla ei ole parasta ennen -päivämäärää. Jokaisella on oikeus haaveilla jostain isommasta – oli se sitten paikka edustusjoukkueessa, ensimmäinen maali turnauksessa tai rohkeus yrittää uutta pelipaikkaa. Unelmointi ei ole pakoa todellisuudesta, vaan uskoa siihen, että meissä on vielä enemmän kuin arjessa ehkä huomataan.

Kentällä kehittyy taitoja, mutta niiden takana on tarina. Tarina siitä, mitä haluamme, mihin pyrimme, miksi jaksamme yrittää uudelleen. Unelmat antavat suunnan ja tarkoituksen. Ja kun niistä puhutaan ääneen, niistä tulee yhteisiä – osa joukkueen tarinaa.

Tärkeää ei ole vain unelman koko, vaan sen suojeleminen. Että saa sanoa sen ääneen, ilman että joku naureskelee tai vähättelee. Että saa kasvaa ympäristössä, jossa tavoitteet otetaan tosissaan – ei siksi, että jokaisen on pakko tähdätä huipulle, vaan siksi, että jokaisella on oikeus yrittää. Kaikki unelmat ovat tärkeitä, sillä ne kertovat siitä, mikä meille merkitsee.

Meidän tehtävämme on pitää unelmat hengissä – rohkaista, inspiroida ja muistuttaa: tämä matka on enemmän kuin voittoja ja tappioita. Tämä on tarina, jonka me yhdessä kirjoitamme. Ja jokainen hyvä tarina alkaa haaveesta.