Maanantain megafoni #4

Maanantain megafoni #4

– Ne hetket, jotka eivät näy tulostaululla

(Koska kaikki tärkeä ei mahdu numeroihin.)

Jalkapallo on täynnä hetkiä, jotka eivät koskaan päädy tulostaululle. Kukaan ei näe, kuinka monta kertaa yksinäinen pelaaja potkii palloa vasten seinää, koska haluaa kehittyä. Kukaan ei kirjaa ylös niitä iltoja, kun valmentaja jää kentän laidalle viimeisenä. Ei siksi, että pitäisi – vaan siksi, että haluaa. Koska joku pelaaja tarvitsee vielä yhden toiston, yhteen kysymyksen vastauksen tai vain sen hiljaisen hetken, jossa joku näkee ja välittää.

Eikä kukaan taputa niille valinnoille, kun pelaaja syöttää varman maalin sijaan uudelle tulokkaalle – koska hän ymmärtää, miten iso juttu se toiselle on. Hän haluaa antaa mahdollisuuden onnistua, kannatella hetken, ja näyttää: sinä kuulut tähän.

Nämä hetket eivät tee otsikoita. Ne eivät tule tilastoihin. Mutta juuri ne rakentavat sen, mitä oikeasti olemme.

Meidän seurassamme arvostetaan taitoa, kyllä. Mutta ennen kaikkea arvostetaan asennetta, toisten huomioimista, yhdessä oppimista ja halua kasvaa – ei pelkästään pelaajana, vaan ihmisenä.

On helppo iloita voitoista, mutta tärkeämpää on nähdä sekin arvo, joka piilee hiljaisessa tsempissä, pettymyksestä nousemisessa tai toisen onnistumisen juhlimisessa, vaikka itse jäi varjoon.

Seura, joukkue ja futisperhe rakennetaan teoista, joita ei palkita pokaaleilla – mutta jotka jättävät jäljen.

Jokainen jalkapalloviikko tuo tullessaan hetkiä, joita ei koskaan kirjata mihinkään. Silti ne ovat juuri niitä, joista syntyy arvot, yhteisö ja kulttuuri, jonka varaan koko toiminta rakentuu.

Tämä on muistutus meille kaikille: tärkeimmät hetket eivät välttämättä loista kirkkaimmin – mutta ne kantavat pisimmälle.