Maanantain megafoni #7

Maanantain megafoni #7

Syttyykö kipinä, kun kukaan ei näe?

Harjoituksissa on helppo antaa kaikkensa, kun valmentaja katsoo ja pelikaverit tsemppaavat. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun kukaan ei ole paikalla?

Kasvu urheilijana ei tapahdu vain kentällä tai valvovan silmän alla. Se tapahtuu niissä hetkissä, kun ei tarvitse – mutta haluaa. Kun nappaa pallon pihalle omasta halusta. Kun venyttelee illalla, vaikka kukaan ei pyytänyt. Kun katsoo videolta pelin huonot hetket ja miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin.

Se on kipinä. Ja jos se syttyy, se kertoo jotain tärkeää.

Kyse ei ole täydellisyydestä, vaan halusta kehittyä. Sisäisestä motivaatiosta, joka ei kaipaa yleisöä. Juuri se tekee pitkässä juoksussa eron.

Valmentajat näkevät lopulta kyllä – eivät pelkästään sen, mitä kentällä tapahtuu, vaan senkin, mitä taustalla on tapahtunut. Ne, jotka tekevät hiljaisesti töitä, alkavat erottua. Ei siksi, että he olisivat aina parhaita – vaan koska he palavat sisältäpäin.

Kukaan ei jaksa antaa kaikkeaan joka päivä. Mutta jos kipinä syttyy silloinkin, kun ei tarvitse, se voi ajan kanssa kasvaa liekiksi, joka kantaa pitkälle. Ehkä jopa niin pitkälle, ettei sitä vielä itse osaa kuvitellakaan.